Tulvitukset

Välirauhan aikana keskittyivät merkittävimmät patoamistyöt Ravijoelle, Säkäjärvelle ja Luumäelle. Edelliset kaksi olivat melko suppeita ja niiden merkitys vain paikallinen.

Luumäen padotus-ja tulvitussuunnitelma oli sekä taktisesti että teknillisesti erikoinen ja ansaitsee siten tarkemman selvityksen.

Kesällä 1940 rakennettiin Luumäellä valtatie 6:n alitse kaksiputkinen viemäri, jonka kautta Kivijärven vettä voidaan juoksuttaa etelämpänä sijaitsevaan Suur-Urpalonjärveen. Putket oli suojattu 2 metrin maakerroksella ja 1,5 m kivillä. Huomiota kajenteessa oli kiinnitetty myös siihen, ettei vesi harjulla pääse ryöstäytymään viemärin sivuitse. Kivijärven pato oli kolme settinen, jossa kunkin setti nostettiin taljoilla ylös.

Kivijärven vedenpinta oli  15 metriä korkeammalla kuin Suur-Urpalonjärven. Nostamalla Suur-Urpalonjärven vettä 0,5 m, se olisi muodostanut Junttolan puolustusasemaa suojaavan esteen. Rautatien pohjoispuolisille pelloille ja Urpalonjoen varsille vesi olisi saatu leviämään sulkemalla Multialan ja Orkkolan padot. Myllylammen padolla olisi voitu sulkea Urpalonjärven kaakkoinen lasku-uoma. Koko systeemiin kuului siis 6 patoa, joiden paikat näkyvät kuvassa. Myllylammen ja Orkkolan padot sijaitsivat aseman etupuolella ja ollisivat siten olleet taisteluja asemassa käytäessä helposti vihollisen tuhottavissa. 

Juoksuttamalla vettä 5 kuutiometriä sekunnissa tulvitus olisi saavuttanut täyden tehonsa viikossa. Enimmillään vettä olisi voitu juoksuttaa 8 kuutiometriä sekunnissa. Pato on kolme settinen. Kesällä 1944 järjestelmää kokeiltiin viiden päivän ajan..