Linnoitteet


Salpalinja tyypillisin kantalinnoite on konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsu, joita tehtiin noin 170  kappaletta. Salpalinjan puolustus perustuikin suurelta osin ristiinampuvien raskaitten Maximkonekiväärien tuleen. Konekivääreille oli suunniteltu erityiset jalustat, joihin liitetyn maastokaaren avulla tapahtui konekiväärin suuntaaminen.Aampujalla ei ollut mahdollisuutta tähystää tulialueelle, joten tarvittiin tulenjohto. Konekiväärin ääni ylitti ampujan korvien sietokyvyn. Äänieristyksenä käytettiin lasi- tai asbestikuidusta tehtyjä mattoja.

Yhden tällaisen korsun rakentamiseen tarvittiin betoniterästä 45 tonnia ja 50 kg:n sementtisäkkejä 5000 kappaletta. Kaikkiaan yhden korsun teossa siirrettiin erilaisia massoja noin  10 000 tonnia. Se on noin 3000 silloista kuorma- autokuormaa. Korsut varustettiin kaivolla, jos vettä oli alle 10 m syvyydessä saatavana. Korsut oli lisäksi varustettu kaasusodankäyntiä varten. Ne varustettiin varauloskänynnillä, jonka paikka ei ollut ulkopuolelta todettavissa. Korsujen katolla oli tähystys-, tulenjohto- tai konekiväärikupu 45 mm korsutykkejä oli tilattu Salpalinjaa varten 100, jatkosodan alkaessa niitä paikoillaan vasta 26.

Korsujen lisäksi rakennettiin linjaan luolia ja tunneleita. Kallioon louhimalla saatiin suoja halvemmalla kuin teräsbetonista. Välirauhan jäivät jotkut suunnat vähemmälle. Tätä ongelmaa koitettiin paikata mm. Savitaipaleen tien suunnassa pallokorsuilla. Pallokorsut tehtiin muottikalustolla, jossa sisämuottina oli täytettävä kumipallo. Alipaineella valusta poistettava vesi nopeutti betonin kuivumista ja lyhensi siten työaikaa.

Viestiyhteydet

Korsujen viestiyhteyksiä olivat puhelin ja radio. Koska maakaapelit olivat yleensä talvisodan aikana tuhoutuneet, jos korsuun kohdistui tykkitulta, kaapelit sijoitettiin yhteyshautoihin. Järvialueella linnoitustykistöä varten rakennettiin myös meriakaapeliyhteyksiä. Radioitten käyttöä varten kuhunkin korsuun rakennettiin kaksi antennia.