Kenraali Unio Sarlin teki jo 26.3.1940, vain kaksi vikkoa talvisodan päättymisen jälkeen, ylipäällikölle esityksen uuden rajan linnoittamisesta. Muutama päivä myöhemmin määrättiin kenraalimajuri Hanell linnoitustöiden johtajaksi. Tämä ryhtyi laatimaan linnoitussuunnitelmaa, joka valmistui 8.5. ja ylipäällikkö hyväksyi sen 11.5.1940. Hanellin kustannusarvio vuodelle 1940 oli noin 1200 miljoonaa markkaa.

1.rakennusvuoden ohjelma oli:

• Yhtenäisen puolustusaseman rakentaminen Hankoniemen poikki
• Yhtenäisen puolustusaseman rakentaminen Suomenlahden ja Kivijärven välille
• Vesistöihin nojautuvan aseman luominen Kivijärven ja Pielisen välille
• Tiensuuntien sulkeminen tukikohdilla Pielisen ja Petsamon välisellä rajalla.

Salpalinjaa ei idästä hyökkäävä vihollinen olisi voinut kiertää. Hyökkääjän olisi pitänyt murtaa semat. Voidaan ajatella, että viimeinen linja antoi olemassaolollaan tukea puolustajille. Salpalinja on myös jäänyt historiaan Suomen viimeisenä kiinteänä puolustuslinjana ennen aluepuolustusta. Salpalinja on paitsi matkailukohde näyte suomalaisten tinkimättömästä maanpuolustustahdosta ja isänmaanrakkaudesta.

Salpalinjan rakentamisessa käytettiin uusimpia tekniikoita yhdistettynä talvisodan kokemuksiin, näin syntyi asiantuntijoitten mukaan yksi 2.maailmansodan parhaista puolustusasemista.

Neuvostokenraali vierailulla Salpalinjalla 50-luvulla:
“Onni, että emme joutuneet hyökkäämään tätä vastaan”